23. marraskuuta 2008

Riitta Kokko

 

Rosenmenetelmä
Vastaanotto:
Kurkikuja 13 (Mattila)

  53650 Lappeenranta

Hoito kestää noin tunnin.
Hinta 45€.
Ajanvaraus:0405354975

Kehoterapeutti

Riitta Kokko

delffiini delffiini

Kehoterapeutti Riitta Kokko rohkaisee pysähtymään (artikkeli Iltalehdessä 11/01)

Viisaan menestyjän takana on hiljaisuutta ja joutenoloa, toteaa kehoterapeutti Riitta Kokko. Hänen kiinnostuksen kohteena on jo kohta kahdenkymmenen vuoden ajan ollut keho ja sen mahdollisuuksien tutkiminen stressin purkamisessa. Kursseillaan hän ei niinkään luennoi, vaan johdattelee osallistujat kokemukselliselle matkalle omaan kehoonsa.
Kehoterapia on sovellettua liikuntaa ja kehon kanssa olemista, jossa hellittämisen kautta kevennetään mieltä. Syvemmälle tasolle vietynä sen avulla puretaan tunnelukkoja ja opitaan ymmärtämään omia käyttäytymismalleja. Siinä ohessa kohenee samalla kehon fyysinen kunto.
Tarvitsemme tervettä stressiä. Ilman sitä emme saisi tehtyä mitään. Kun tekeminen on ohi, stressi laukeaa. Lepovaihe uudistaa ja virkistää, ravitsee fyysisesti ja henkisesti.
Voidaksemme hyvin tulee toiminnan sekä levon, pysähtymisen ja joutilaisuuden olla tasapainossa. Ongelmia syntyy, kun lepojaksot jäävät riittämättömiksi. Emme ehkä ymmärrä hellittämisen merkitystä tai sitten yksinkertaisesti olemme menettäneet kyvyn siihen. Halustamme huolimatta emme pysty rauhoittumaan.
Pelkkä olemisen ajatteleminenkin ahdistaa monia ja saa velvollisuudentuntoisen ja ahkeran ihmisen tuntemaan syyllisyyttä. Kun jännittyneisyys vielä estää rauhallisen yöunen, kierre on valmis.
Stressi näkyy kehossa. Olemme kuin lentoon lähdössä, hirttäytyneinä ylöspäin. Liikavastuun ja taakkojen jännitykset vetävät hartiat ylöspäin. Kun niska jännittyy, katoaa elämästä ilo, leikkimielisyys ja spontaanisuus. Se jäykistää kasvot. Meillähän on sanontakin ”painaa niska limassa”.
Keho on ihmeellinen instrumentti, täynnä mahdollisuuksia. Kivulla on meille joku viesti, joka selviää, kunhan pysähdytään kuuntelemaan sitä. Kipu on ystävämme, ei vihollinen. Vanha kiinalainen viisaus sanoo, että ihmisen tehtävä on pitää itsensä terveenä ja lääkärin velvollisuus on auttaa häntä siinä.
Kokon mielestä huolestuttavinta stressin synnyssä on se, että avomaailmamme on muuttunut voimakkaasti siihen suuntaan, jossa tekemistä arvostetaan, olemista ei. Aikamme termejä ovat menestys, kilpailu, raha, suorittaminen ja tarve loistaa ylitse muiden.
Mielenkiintoista on, että maissa joiden tilan kuvaamiseen käytetään ensisijaisesti talouden kasvua, tuottavuutta ja voittoja kuvaavia mittareita, väestö kärsii muita enemmän masennuksesta ja elämän tarkoituksettomuudesta. Monet määrittelevät ihmisarvonsa kiireyden asteikolla. Uupuminen ei ole vain muodikas trendi, vaan monelle totisinta totta. Kun väsymyksestä pääsee lepäämällä uupumuksesta toipuminen on jo pitkä prosessi.
Kokko huomauttaa, ettei suorittava elämänasenne ole ainut asia mikä stressaa. Monenlaisia muitakin paineita riittää: elämän epävarmuus huolestuttaa, kärsimme yksinäisyydestä, riippuvuuksista, joudumme hankaliin tilanteisiin töissä ja kotona, läheiset sairastelevat, lasten kanssa on ongelmia, on työttömyyttä ja taloudellisia vaikeuksia. Stressi on nykyisin hyvin tunneperäistä.
Kuka tässä rumbassa jaksaa ja pärjää? Minkälainen on viisas menestyjä? Se, joka osaa pysähtyä ja alkaa tutkailla elämää ja itseään syvyyssuunnassa. Varoittavia tapauksia on riittämiin. Ihminen on esimerkiksi voinut kiitää tauotta, työpäivät ovat venyneet pitkiksi ja hän on todellakin saanut työssään aikaan upeaa tulosta. Kun hän lopulta pääsisi toteuttamaan aikomustaan olla enemmän läheistensä kanssa, keittiön pöydällä onkin tyly lappu.
Valitettavan usein vasta kriisi pysäyttää. Ihminen tajuaa, ettei suurinkaan palkkapussi korvaa sitä, jos puoliso lähtee, lapset ovat jääneet vieraiksi tai itse sairastuu vakavasti.
Pysähtymiseen ei välttämättä tarvita suurta kriisiä. Keski-ikä on mielenkiintoista aikaa. Silloin ihmisen sisäinen maailma alkaa voimakkaasti liikahdella ja pyrkiä pintaan. Se ei pysy enää paketissa ja piilossa. ”Kriisi” on sisäistä, mutta hyvin hyödyllinen elämänvaihe, kunhan ei ota ”sairautena” ja välttele. Moni alkaa miettiä, mitä elämältä itse asiassa haluaa. Tuo käymistila kannattaa hyödyntää Vuorotteluvapaa alkaa tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tai vaihto työhön, joka tuntuu omalta ja jossa voi hyödyntää henkilökohtaisia lahjojaan.
Pysähtyminen kannattaa, vaikka se voikin olla pelottava asia. Lepo laittaa kasvotusten levottomuuden syiden kanssa. Sisältä voi nousta käsittelemättömiä asioita, joihin liittyviä tunteita ei haluaisi kohdata ja siksi tarkoituksella – vaikka ei ehkä tietoisesti - pidetään elämä kiireisenä. Kun koko ajan suorittaa, ei tarvitse tutustua itseen. Kuitenkaan uutta ei voi tulla sisään ennen kuin aletaan päästellä ulos vanhaa roinaa.
Riitta Kokko toimii freelancerina vetäen paljon kursseja Suomen Elämäntapaliitossa. Työyhteisöjen kurssit ovat usein erilaisia kuin yksityishenkilöille suunnatut. Työpaikkojen kursseilla ei mennä liian intiimeille tasoille, koska tärkeää on turvata ihmisten yksityisyys ja myös tarvitsemme työroolin antaman suojan.
Järki on saanut nykyisin ylikorostuneen aseman. Toki järkeä tulee ja pitääkin käyttää, mutta jos järkeistämme kaiken, kadotamme hyvin olennaisen osan itseämme ja elämäämme. Olemme liikaa päässä. Kun yhteys kehoon katkeaa, menetämme yhteyden myös tunteisiimme. Kehossa energia kasaantuu liikaa yläosaan jännityksiksi. Aivot eivät saa ajatustulvalta lepoa. Pelko ja huolestuminen tulevat järjen väyliä pitkin.
Keskuksemme sijaitsee alavatsassa. Siellä on suuri voimavarasto, josta saamme koko ajan energiaa silloin, kun pidämme vatsan rentona ja kehon painopisteen siellä, jolloin hengityksen liike pääsee sitä koskettamaan.
On alitajuinen mekanismi jännittää vatsalihaksia stressissä. Pinnallinen rintahengitys on yhteydessä levottomuuteen ja ahdistukseen, alavatsahengitys tuo tyyneyttä ja rauhaa.
Liiallinen järkeily on myös tuonut meidät pois terveellisestä ja turvallisuuden tunnetta antavasta maayhteydestä. Vuosien mittaan silmiinpistävimpänä piirteenä nykykehoissa olen huomannut lantion ja jalkojen jännittyneisyyden. Ihmisten on helpompi tunnistaa hartioiden ja yläselän jännitykset, mutta jalat ovat jo niin kaukana päästä, että niiden tilasta ei saada enää mitään aistimuksia, Kokko nauraa omalle populistiselle teorialleen.
Jos mitään muuta ei kurssiltani muisteta, niin ainakin se, että on tärkeää antaa vatsan pömpöttää ja tuntea jalkojen kautta yhteys maahan.
Onpa hiljentyminen sitten luonnossa olemista ja kulkemista, tietoista meditaatiota tai puhepaastoa, kumpuaa sieltä viisautta. Se on yhteyttä luovuuteen, inspiraatioon ja rakkauteen. Hiljaisuus vahvista meitä sisäisesti, kasvattaa sielun lihaksia. Ulkoiset vallan ja menestyksen merkit alkavat tuntua turhilta, tilalle tulee kaipuu yksinkertaiseen elämään. On tärkeää sietää aika ajoin toimettomuutta jopa tietynlaista alakuloa. Ne ovat hetkiä, jolloin energia virtaa sisäänpäin.
Hiljentymisen ja pysähtymisen vaikutus itse asiassa näkyykin tuotteliaisuuden lisääntymisenä. Vähemmällä saa aikaan enemmän.
Koen erittäin mieluisana ns. syväkurssien ohjaamiseen, joilla puretaan tunnelukkoja. Helsingissä on jo useamman vuoden ajan ollut kaikille avoimia Vapauta tunne-energiasi –päiviä. Lukkiintuneet tunteet pysyvät sisällämme lihasjännityksen avulla sitoen valtavasti voimiamme. Vahvojen kehotekniikoiden ja hengityksen avulla päästään käsiksi muun muassa patoutuneeseen vihaan.
Positiivisen ajattelun sanansaattajia on Suomessa paljon, joten minulle on jäänyt viha-teema, leikittelee Kokko lempiaiheestaan. Hän korostaa, ettei kyse ole teoista, vaan siitä, että opetellaan tunnistamaan vihan tunnetta. Viimeistään tässä vaiheessa karisee pois yleinen käsitys siitä, että tunnetyöskentely olisi jotain naisten höpötystä, tunteilua tai tunteilla manipulointia. Välillä meteli on korvia vihlovaa, mutta sen tauottua on sydänten lämpö ja yhteenkuuluvuus vahvasti aistittavissa. Tunnemaailmassa vallitsee laki, jonka mukaan kokemalla vaikeaa tunnetta, se alkaa sulaa pois ja tilalle tulee mieluisia tuntemuksia.
Vihan tunne on kulttuurissamme kielletty ja siksi tukahdutetuin. Varsinkin naiset piilottavat vihan tunteita sisäänsä ja yrittävät miellyttää kaikkia. Moni kurssilainen on yllättynyt, miten vaikeaa on karjaista kunnolla. Estynyt ilmaisu on lukkiinnuttanut kurkun ja alavatsan estäen voimakkaan äänen ulostuloa. Aina ei tarvitse olla tosissaan. Hulluttelu ja omien rajojen kokeileminen on vapauttavaa. Ripaus primitiivisyyttä tuo aitoutta olemukseemme.
Ihminen, joka pystyy käsittelemään vihaansa, jämäköityy sisäisesti. Se tuo pois uhrin asemasta, antaa kyvyn käyttää ei-sanaa ja asettamaan terveet rajat.
Jo Aristoteles sanoi aikanaan, että ihminen, joka ei osaa vihastua ei pysty puolustamaan oikeudenmukaisia asioita maailmassa.
Työyhteisö on terve, jos siellä voi riidellä asioista ilman pelkoa syrjityksi tulemisesta.
Se on rehellistä kommunikaatiota. Tunneilmasto vapautuu kyräilystä ja takanapäin panettelusta.
Tunteiden kohtaamiseen ei kuitenkaan olla kovinkaan halukkaita. Siihen ollaan yleensä valmiita vasta sitten kun on pakko, kun niiden sisällä pitämiseen ei ole enää voimia. Oman haavoittuvuuden kohtaaminen pelottaa, varsinkin kun kaikkialla korostetaan hallinnan tarvetta. Se on kuitenkin rohkealle elämänpolulle siirtymistä. Kun tunteita saa puhdistettua, vapautuu paljon energiaa ja oleminen keventyy. Se selkeyttää ajatusmaailmaa ja lisää itsetuntemusta. Ongelmiin saadaan etäisyyttä ja niiden poistamiseksi voidaan tehdä jotain. Mieli rauhoittuu ja hiljentyminen tuntuu hyvältä. Koskaan en ole kuullut kenenkään katuneen tälle tielle lähtemistä.
Ihminen ei ole koskaan valmis. En minäkään. Tämä on ymmärrettävä matkalla olemiseksi, ei päämäärään pääsyksi. En halua olla besservisser. Eivät ihmiset neuvoja halua, vaan rinnallakulkemista. Ja elämän suhteen ei ole mitään vippaskonstia.

Näin saat energiaa

 Hiljaisuudesta, mietiskelystä, itsen ja elämän tutkimisesta.
Liikunnasta, hengityksestä, kehon energiaharjoituksista.
Tasapainon ruokavaliosta (joka aterialla proteiini, hiilihydraatit ja rasva ovat oikeassa suhteessa)
Kohtaamalla piiloon painettuja tunteita.
Huumorista, itselle ja elämälle nauramisesta.
Toisten ihmisten palvelemisesta ilolla, kriisien voittamisesta ja totuuden löytämisestä.
Kaikista taiteen ja luovuuden lajeista.
Toisen ihmisen läheisyydestä ja läheisyyteen perustuvasta seksistä.

Näin menetät energiaa
Aina kun arvostelet itseäsi tai toista, vertaat itseäsi toiseen.
Aina kun valitat jotain, olet huolissasi, puhut jonkun selän takana.
Voimia vievät myös mm. riippuvuudet tai osallistuminen toisen riippuvuuden mahdollistamiseen, nautintoaineiden kohtuuton käyttö, pakkomielteet, rutiinit, liika puhuminen tai puhuminen ilman tarkoitusta, mustasukkaisuus, kateus, kilpailu, syntipukkien hakeminen, lasten kautta eläminen, meluisa ympäristö ja kaiken seksualisointi.